Suomen ravintola-ala seisoo jälleen tienhaarassa. Ihmisten kulutustottumukset ovat muuttuneet, hinnat nousevat joka suunnasta ja työvoimasta on jatkuva pula. Tämän kaiken keskellä Suomen Keittiömestarit ry:n puheenjohtaja Markku Ojala nostaa esiin kysymyksen, joka ei jätä häntä rauhaan: kuka huolehtii suomalaisesta ruokakulttuurista tulevaisuudessa, jos ala ei saa tekijöitä?
– Houkuttelevuutta on yksinkertaisesti lisättävä. Muuten ihmiset eivät jää alalle, eikä uusia nuoria hakeudu koulutukseen, Ojala sanoo.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun aiheesta keskustellaan. Mutta juuri nyt, kun vuosi 2025 lähestyy ja inflaatio, verotus sekä kuluttajien entistä tiukemmat kukkaronnyörit kurittavat ravintoloita, tuntuu keskustelu ajankohtaisemmalta kuin ehkä koskaan.
Kun kulut kasvavat ja asiakkaat vähenevät
Ravintoloitsijat tuntevat olonsa puristuksiin jääneiksi. Raaka-aineiden hinnat syövät kannattavuutta pala palalta, YEL-maksujen nousu kirpaisee pienyrittäjiä, ja verotus – erityisesti arvonlisävero ja alkoholivero – tuntuu monesta kohtuuttomalta.
Erityisen näkyväksi muutos tulee alkoholiverotuksen kautta: juomat haetaan yhä useammin kotiin, ei enää tiskin takaa. Kun samaan aikaan epävarmuus kasvattaa kuluttajien säästeliäisyyttä, ravintolaillallinen on monelle ensimmäinen meno, josta tingitään.
Työvoimapula ei ole vain numeroita – se kertoo alan maineesta
Talouspaineet ovat vain osa ongelmaa. Vakavampi haaste piilee työvoimassa – tai sen puutteessa. Ravintolat etsivät kokkeja, tarjoilijoita ja esihenkilöitä, mutta hakijoita ei näy. Syitä löytyy useita:
- Pitkät ja fyysisesti raskaat työvuorot.
- Palkkataso, joka ei vastaa työn vaatimuksia.
- Alan maine, jota huonot työolosuhteet ja julkisuuteen nousseet tarinat varjostavat.
Ojalan mukaan on aika vaihtaa puhetapaa. – Jos haluamme uusia tekijöitä, meidän on puhuttava myös alan hyvistä puolista: kuinka luova, kansainvälinen ja monipuolinen tämä työ on.
Koulu penkiltä suoraan tiskivuoroon
Koulutus nousee kriittiseksi tekijäksi. Pystyykö se tarjoamaan valmiudet todelliseen työarkeen? Moni opiskelija päätyy harjoitteluissa tiskaamaan, jolloin ensikosketus alaan voi kuitenkin olla lannistava. Tämä negatiivinen kuva seuraa helposti pitkälle.
Ratkaisuksi nähdään tiiviimpi yhteistyö koulujen ja yritysten välillä, jotta ravintoloiden tarpeet ja opiskelijoiden kehittyminen saataisiin kohtaamaan paremmin.
Mitä tarvitaan, että kipinä syttyy uudelleen?
Listaa on jo laadittu – nyt tarvitaan tekoja. Keinoja voisivat olla:
- verotuksen keventäminen, etenkin ravintolapalveluissa ja alkoholissa
- palkkausmallit, jotka palkitsevat osaamisesta ja sitoutumisesta
- työolojen parantaminen: lisää joustavuutta ja kevyempi fyysinen kuorma
- moderni koulutuksen uudistus yritysten yhteistyöllä
- alan myönteinen esille tuominen nuorille
Pohjimmiltaan viesti on kuitenkin selvä: ravintola-ala ei voi nojata pelkästään intohimoon. Tarvitaan konkreettisia ratkaisuja, jotta ihmiset haluavat sitoutua siihen pitkäksi aikaa.
Miksi tällä kaikella on väliä?
Ravintolat eivät ole vain yrityksiä. Ne ovat paikkoja, joissa juhlitaan, kohdataan ja eletään hetkiä. Ne rakentavat kaupunkikulttuuria. Ilman niitä kadut olisivat hiljaisempia ja yhteisöllisyys köyhempää.
Markku Ojala tiivistää tilanteen: ”Jos alan vetovoimaa ei paranneta, menetämme osan siitä ruokakulttuurista, josta olemme olleet ylpeitä.”
Pähkinänkuoressa
- Ravintolat kärsivät kustannusten kasvusta ja vähenevästä asiakasvirrasta.
- Työvoimapula juontaa juurensa alan kuormittavuudesta, heikosta palkkauksesta ja maineesta.
- Koulutus tarvitsee uudistuksia, jotta opiskelijat saisivat todellisen kuvan työstä.
- Ratkaisuksi esitetään verotuksen kevennystä, työehtojen parannuksia, koulutusyhteistyötä ja nuoriin kohdistuvaa positiivista viestintää.
Kysymys sinulle
Jos saisit päättää, mikä olisi ensimmäinen askel, jolla ravintola-ala Suomessa voisi nousta jälleen houkuttelevaksi ja elinvoimaiseksi?
