Hyvä peli voi tuntua uudelta vielä silloinkin, kun kartta ja napit ovat jo selkäytimessä. Usein syy ei ole loputon sisältö, vaan tarkasti rajattu satunnaisuus. Kun peli antaa pieniä yllätyksiä oikeissa kohdissa, sama ilta ei toista edellistä, vaikka säännöt pysyvät samoina. Huono satunnaisuus taas tuntuu siltä kuin peli päättäisi puolestasi.
Missä satunnaisuus tuntuu reilulta
Moni huomaa eron jo maksamisessa ja aloituksessa. Kun pelaaja pääsee sisään nopeasti, huomio siirtyy heti itse peliin ja sen vaihteluun. Sama ajatus näkyy myös pikakasinoissa, joissa rekisteröitymisen voi ohittaa, ja siksi moni selaa ensin rauhassa veikkaajat.com/pikakasinot/ ennen kuin valitsee nopean tavan tallettaa ja testata pelejä. Kun alku ei töki, myös satunnaisuus tuntuu vähemmän “arvonnalta” ja enemmän rytmiltä, joka elää kierrosten mukana.
Tässä kohtaa toimii yksi käytännön nyrkkisääntö. Satunnaisuus maistuu paremmalta, kun pelaaja ymmärtää miksi jokin tapahtui, vaikka lopputulos vaihteli. Silloin häviö ei tunnu huijaukselta, ja voitto ei tunnu vahingolta.
Pienet pakat, selkeät säännöt
Tuoreuden tunne syntyy usein siitä, että peli arpoo pienestä, harkitusta valikoimasta. Hades ei keksi huoneita loputtomasti, vaan yhdistää tuttuja palasia eri järjestykseen ja eri palkinnoilla. Slay the Spire toimii samalla logiikalla, koska korttipakka muuttuu jokaisessa vedossa, mutta valinnat tehdään itse. Mario Kartissa esineet ovat satunnaisia, mutta radat ja ajotuntuma ovat vakaita, joten peli ei karkaa käsistä.
Kun valikoima pysyy rajattuna, satunnaisuus näyttää persoonalliselta. Pelaaja oppii nopeasti, mitä voi tulla vastaan, ja alkaa rakentaa omaa tapaa reagoida. Se on se kohta, jossa “tuore” tarkoittaa “vieläkin kiinnostava”.
Palkinnot, jotka ohjaavat pelaamista
Satunnaisuus toimii parhaiten, kun se palkitsee toimintaa, ei pelkkää läsnäoloa. Roguelike-peleissä hyvä esine tuntuu ansaitulta, kun se putoaa vaikean huoneen jälkeen. Sama pätee korttipeleihin, joissa vahva kortti tulee vastaan, kun pakkaa on rakennettu järkevästi.
Pelaaja myös jaksaa paremmin, kun peli antaa pieniä tavoitteita. “Seuraava huone”, “seuraava taso”, “yksi onnistunut combo” pitää rytmin kasassa. Kun palkinto osuu juuri siihen hetkeen, jossa keskittyminen alkaa lipsua, pelikerta saa uuden vaihteen ilman keinotekoista kikkailua.
Satunnaisuus, joka opettaa ilman selittelyä
Tuoreuden tunne ei synny pelkästä vaihtelusta, vaan siitä, että peli antaa oppia joka kerralla jotain pientä. Paras esimerkki löytyy peleistä, joissa alun virhe ei kaada kaikkea. Kun peli sallii yhden mokan, pelaaja uskaltaa kokeilla, ja satunnaisuus muuttuu testialustaksi.
Tässä auttaa se, että pelillä on “pehmeä alku”. Ensimmäiset kierrokset näyttävät mahdolliset palkinnot ja riskit nopeasti. Sen jälkeen peli alkaa sekoittaa pakkaa kunnolla, koska perusidea on jo selvä.
Miksi sama arpa toimii toisessa ja ärsyttää toisessa
Satunnaisuus ärsyttää, kun peli piilottaa säännöt, tai kun vaihtelu osuu väärään kohtaan. Jos vaikeus pomppaa ilman varoitusta, pelaaja ei tiedä mitä korjata. Jos palkinnot vaihtelevat liikaa, mikään ei tunnu merkitykselliseltä. Silloin kierrokset näyttävät erilaisilta, mutta eivät tunnu erilaisilta.
Teknisesti moni peli käyttää pseudosatunnaisuutta, jossa tulokset syntyvät algoritmista ja lähtöarvosta, eli “siemenestä”. Sama siemen tuottaa saman jonon, jos peli haluaa toistettavuutta testaukseen tai kilpailuun. Tätä on selitetty selkeästi esimerkiksi sanassa siemen, kun puhutaan siitä, miksi sama lukujono voi palata, vaikka se näyttää sattumalta.
Pieni tarkistuslista, kun peli tuntuu “aina samalta”
Kun peli kyllästyttää, vika ei aina ole sisällössä. Usein ongelma löytyy siitä, miten satunnaisuus on sidottu valintoihin ja rytmiin. Ennen kuin peli hylätään, kannattaa katsoa nämä kohdat läpi:
- Valikoima pysyy hallittavana, eikä kaikkea arvota kerralla.
- Pelaaja näkee riskin ennen päätöstä, edes karkeasti.
- Palkinnot liittyvät toimintaan, eivät pelkkään odottamiseen.
- Epäonni ei lukitse peliä, vaan antaa kiertotien.
- Sama strategia toimii joskus, muttei aina, joten peli pakottaa mukautumaan.
Jos näistä kaksi tai kolme puuttuu, peli alkaa toistaa itseään nopeasti. Kun ne ovat kunnossa, sama runko kestää pitkään, koska jokainen sessio muuttaa painotuksia.
Silloin pienikin vaihtelu tuntuu aidosti uudelta: eri aloitus, eri tavoite tai eri aikaraja muuttaa koko kierroksen luonteen. Myös tauko auttaa, jos peli on ollut ainoa valinta perjantaisin. Usein riittää, että vaihdetaan paikkaa, musiikkia tai pelimuotoa, jotta kiinnostus palaa.
Tuoreus ei vaadi loputonta sisältöä
Pelit, jotka tuntuvat “aina tuoreilta”, eivät yleensä ole loputtomia. Ne ovat tiukkoja. Ne tarjoavat rajatun määrän palikoita, ja antavat satunnaisuuden pyörittää niitä tavalla, joka tuntuu reilulta ja opettavalta. Kun pelaaja tajuaa, että jokainen kierros on uusi yhdistelmä tuttuja asioita, peli pysyy kiinnostavana vuodesta toiseen ilman, että siihen tarvitsee lisätä loputonta tavaraa.
